Vaarojen maraton 2017 kisarapsa

09 lokakuuta


Ihan huikea kauden lopetus. Olen edelleen fiiliksissä lauantain Vaarojen maratonin 43,5 kilometrin juoksusta. Kaikki meni niin hyvin. Hyvä fiilis säilyi kisan alusta loppuun. En miettinyt kertaakaan keskeytystä (mikä on harvinaista minulle). Sain Instagramin puolella ihanan tsemppiviestin edellisenä päivänä iHateRun iLoveRun goes kisat bloggarilta joka kuului näin: Todella isot tsempit ja aina jos tulee paha kohta, ni muista että tuo on siisteistä ikinä.  Otin tämän mantran itselleni mieleen ja hoin sitä aina kun joku ajatus yritti tulla mieleeni. Sillä ei ollut väliä oliko ajatus hyvä vai huono sillä en halunnut, että ajatukset lähtee vaeltamaan mihinkään. Jossain puolessa välissä unohdin,että mikä se tsemppimantra oli joten kehittelin matkan aikana monia uusia kuten tää on parasta just nyt tai tää on sitä mitä olet aina halunnut tehdä. Sain näistä voimaa kivuta mäkiä ylös ja tsemppasin näillä itseäni myös juoksemaan alamäkiä kovaa.


Lauantaina oli täydellinen juoksusää, sillä oli viileää mutta ei liian kylmä. Aurinko pilkahteli välillä. Lähdin liikkeelle pitkähihaisella teknisellä paidalla, Craftin pitkillä kompressiotrikoilla ja Hoka one one speedgoatin lenkkareilla. Vaatetus oli nappivalinta. Alkuun sormet paleli koska vauhti oli hidasta siihen asti kunnes porukka alkoi jakautua vauhdin mukaan. Muutamat ylämäet ja jo oli lämmin. 10 kilometrin paikkeilla riisuin pitkähihaisen pois ja menin loppumatkan lyhythihaisella teknisellä paidalla. Loppumatkasta oli hieman kylmä mutta en halunnut pysähtyä kun oli niin hyvä meno päällä. Lähdin ensimmäistä kertaa poluille Hokan lenkkareilla ja ne oli mun jalkaan niin täydelliset.  Ostin Vauhtisammakon juoksumessuilta ehkä hieman hätäisesti Hokat koossa 41,5 vaikka oma kengänkokoni on normaalisti ollut 40. Lenkkarit kuitenkin sopi niin hyvin jalkaan jo ensikokeilulla ja sainkin kuulla, että ovat kooltaan normaalia pienempiä. Niinpä lähdin hyvin mielin Hokat jalassa. Nilkka ei sattunut koko matkan aikana kertaakaan vaikka se on yleensä joka lenkillä oireillut jotenkin. Söin kyllä Arcoxia kuurinkin juuri joten kivun häviäminen voi selittyä myös sillä. Hokan speedgoat on suunniteltu polkujuoksuun ja ne kyllä toimi hyvin. Vaikka polku oli kamalaa mutavelliä ja paikoitellen liukastakin niin ei noiden kanssa tarvinnut jännittää, että riittääkö pito.  Pelkäsin ainoastaan sitä, että millainen tuntuma niillä on mennä poluilla kun on tuota pohjaa aikalailla enemmän kuin esimerkiksi aiemmin juoksemillani Salomonin sensessä.  Pohja ei haitannut yhtään kulkua maastossa.


Sovittiin mieheni kanssa, että alkuun juostaan yhtä matkaa ja kun hänestä alkaa vauhti tuntumaan liian hitaalta niin saa lähteä menojaan. Tämä tapahtui siinä kymmenen kilometrin kohdalla.  Juostiin sinne asti jonon letkassa noin 7 min/km vauhtia. Hiekkatiepätkällä Havukanahon kohdalla sain juostua reippaammin. Mäkrän nousu oli kyllä huiputtaa minut enkä minä sitä. Siinä kohtaa huomasin, että mäet on otettava iisisti. Vaikka kävelin kaikki mäet niin sykkeet nousi pilviin ja hengitys kuulosti höyryveturilta. Oli pakko ottaa happea pysähtymällä välillä kesken mäen nousun. Kun mäki oli noustu niin hetken kävelyllä hengitys tasaantui ja taas pystyi juoksemaan.

Ensimmäiseen huoltoon Kiviniemeen saavuin hyvävoimaisena ja täytin vain pullot jonka jälkeen jatkoin matkaa. Muutaman tutun kanssa ehdin heittää heipat.


Ryläyksen nousua odotin kovin ja se antoi odotuttaa pitkään. Tuntui kuin se ei ikinä tulisi. Ajattelin, että nyt on iso mäki tulossa, että tämän sen täytyy olla niin vastaantuleva "vaeltaja" sanoi Ryläykseen olevan enää 4 kilsaa matkaa. Tähän asti oli siis mennyt todella hyvin.  Energiat imeytyi hyvin ja nautin juoksusta sekä kävelystä koska sitä tuli aika paljon harrastettua tämän ekan puolikkaan aikana. Minusta ensimmäisellä puolikkaalla oli vähemmän juostavaa polkua kuin mitä loppu puoliskolla.

Aika hissukseen menin ensimmäiset 27 km jonka jälkeen sain jonkun ihme spurtin. Jalat toimi kuin unelma ja mieli oli korkea. Kaikki toimi. Voimia riitti. Ainoa jotka pisti puuskuttamaan oli ylämäet ja niistä kesti aina tovi palautua, jotta pystyin taas juoksemaan. Tämän voisi toki pistää huonon kunnon piikkiin mutta uskon, että matalilla ferritiini arvoilla on  myös arpansa pelissä tässä. Minulla siis todettiin noin viikkoa ennen kisaa todella matalat rautavarasto-arvot mutta lääkäri ei kieltänyt osallistumasta. Sanoi ettei itse osallistuisi  jos olisin minä mutta hän ei olekaan minä eikä todennäköisesti  tajua kuinka kovin juoksijan mieli haluaa poluille kun kisa on. Niinpä hieman riskipelillä lähdin juoksemaan Vaarojen maratonin. Olin kärsinyt nivelkivuista jo muutaman kuukauden ja viettinyt aikaa jäätävän väsymyksen kanssa mutta viikon rautakuurilla sai jo vähän paremman olon, joten uskalsin osallistua.


Ryläyksen jälkeen alkoi virtaa hiipiä jostain ja sain juostua paljon enemmän kuin ensimmäisellä puoliskolla. Jalat tuntuivat edelleen liikkuvan hyvin ilman kipua. Tällä matkalla sain myös jonkin verran ohitettua porukkaa varsinkin mäkiosuuksilla. Uudistettu loppukiekka oli minulle vallan mainio reitti. Tykkäsin paljon enemmän tästä kuin viime vuotisesta reitistä.  Itseasiassa reitillä oli muutamia muitakin kohtia jo paljon aiemmin joita luulin uusiksi reiteiksi sillä minulla ei ollut niistä viime vuodelta mitään muistikuvaa. Olen siis aika heikossa hapessa viime vuonna ilmeisest tarponut menemään.  Kaikki hiekkatieosuudet on aina koitunut mun kohtaloiksi mutta tällä kertaa fiilistelin niitäkin ihan hyvillä mielin. Vauhti ei pudonnut kuin seinään kuten yleensä. Satamaan johtavalla hiekkatiellä tiesin alkaa jo odottamaan koko reitin kamalinta osuutta. Piinaavan pitkä nousu. Jalat ei olleet mitenkään loppu mutta hengitys oli taas höyryveturin luokkaa.  Happea ei tahtonut saada millään vaikka jalat olisivat kyllä liikkuneen. Oli pakko pysähdellä. Viimeinen loppujuoksu vielä maaliin ja se oli siinä. Hitokseen ylpeä olen itsestäni. Maaliin juoksin ajassa 7 h 49 m 46 s. Tällä ajalla sijoituin naisissa 119/160.

Käytin jo Bodomilla hyväksi havaittua taktiikkaani vetää energiageelejä 30 minuutin välein. Energiat upposi sisään hyvin puolen tunnin välein ja välillä söin myös suklaata. Vatsani sietää hyvin Maximin energiageelejä ja ne myös maistuvat pitkän matkan ajan. Tällä kertaa en ottanut liiviin ollenkaan juomarakkoa vaan päätin pärjätä kahdella 450 ml:n lötköpullolla. Toisessa oli vettä ja toisessa urheilujuomaa. Nämä tosiaan riittivät aina hyvin huoltojen välin eikä juoma loppunut kertaakaan kesken. Toivon, että olisin ollut lopussa yhtä fiksu kuin mieheni joka heitti viimeisessä nousussa kaikki juotavat pois jotta kaikki ylimääräinen paino olisi poissa.  Eihän niistä paljon painoa tule mutta ihan liikaa siinä vaiheessa kun kovaa koitat päästä mäkeä ylös. 


Tällä kertaa ei ollut mitään Nuuksiossa kokemiani kipuja jalassa eikä selässä. Eikä myöskään ollut sellaista fiilistä ettenkö haluaisi juosta. Pelkäsin kyllä, että olenko kuinka tyhmä kun riskillä sinne metsään lähden seikkailemaan mutta tiesin, että sieltä pääsee myös jos siltä alkaa tuntumaan. Ei ole kukaan vielä koskaan metsään kisoissa jäänyt.

Reitti oli mukavampi kuin muistinkaan. Tykkäsin maaston vaihtelevuudesta ja maisemista. Hiekkatiepätkiä oli just sopivasti samoin kuin pitkospuita jotka olivat sateen sekä mudan jäljiltä aika liukkaita.  Ainoa mitä olisin kaivannut matkan varrelle niin kilometrikylttejä lisää.  Huoltopisteiden välit olivat sopivat sillä tarjolla oli kuitenkin vain vettä, joten ravintopuoli hoitui matkan varrella kävellessä.


Parasta kaikessa oli kuitenkin ajan parantaminen vaikka treenit ovat menneet Nuts Pallaksen jälkeen enemmän tai vähemmän penkin alle. Viime vuonna tarkoitus oli juosta 87 kilometrin matka mutta se jäi kesken cut-offiin aikaan 8h (+ rapiat päälle).  Nyt loppui matka eikä kunto joka on minulle täysin uutta. Aina on kisan lopussa tuntunut siltä kuin olisi kaikkensa antanut ja joka paikkaan sattuu.  Tällä kertaa jalat olivat kisan jälkeen vielä täysin freesit. Kävelimme vielä autolle joka oli urheilukentällä jonkin matkan päässä kisakeskuksesta.

Tuttuun tapaan yövyimme Pielisen rannalla Kolicarelian mökillä, jossa meitä odotti kisan jälkeen lämmin sauna ja perhe. Kiitos kuuluu ehdottomasti hyville tukijoukoille, joiden ansiosta meidän oli molempien mahdollisuus lähetä juoksemaan. Kiitos myös kaikille teille ihanille jotka olette jaksaneet tsempata. <3


You Might Also Like

13 kommenttia

  1. Hienosti meni, Susanna! :) Isot onnittelut! Sää oli kyllä upea, vaikka reitti "hieman" pehmeässä kunnossa olikin.

    VastaaPoista
  2. Keli oli kyllä mahtava!
    Huomenna sormi valmiina näppäimillä Karhunkierroksen ilmoa varten ja sitten jännätään onko lunta vai lämpöä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me saatiin paikat jo aiemmin kun oltiin tänä vuonna talkoolaisina niin ei onneksi tartte panikoida saako ilmoittautumisen menemään läpi. On tää harrastus välillä kyllä niin hullua.:D

      Poista
  3. Ihanaa että sait näin onnistuneen kokemuksen kauden loppuun! Aikamoinen sissi olet, onnittelut!!

    VastaaPoista
  4. Onpa hienoa, että kaikki meni noin hyvin! Onnittelut!

    VastaaPoista
  5. Onnea upeasta suorituksesta! :)

    VastaaPoista
  6. Onnittelut hyvästä suorituksesta! Kiva että jää kauden loppuun hyvät fiilikset. Tästä vaan kohti uusia haasteita!

    VastaaPoista
  7. Kiitos ihanista kommenteistanne! :) Mä leijun vieläkin pilvissä.:)

    VastaaPoista
  8. Tätäkin kautta vielä todella isot onnittelut matkasta, joka vaan valitettavasti jäi hieman liian lyhyeksi :) Onneksi on toukokuussa tulossa hieman pidempää matkaa, niin saat keksiä uusia mantroja sitä mukaa kun tassun pitäisi nousta :)

    Ihanaa kun tuo mantra auttoi hetkinä jolloin meinasi käydä jotain mielessä. Ne on hyvä lopettaa heti toistelemalla itselleen tuota tosiasiaa :)

    VastaaPoista
  9. Onnittelut hienosta juoksusta! Ihan mahtavaa, kun sait noin upean onnistumisen.
    Mulla olisi kysymys noista sun rauta-arvoista - onko sulla ollut myös hemoglobiini alhaalla ja miten olet oireillut tuosta matalasta rauta-arvosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.:)

      Hemoglobiini on hyvä, ja aina ollutkin. Itseasiassa meni lääkärin loputtoman väsymyksen, uupuneisuuden ja nivelkipujen takia. Asioita sai tehdä väkisin koska olin vaan niin törkeän loppu kun pääsin töistä kotiin. Nivelkivut jaloissa ja käsissä alkoi olla sitä luokkaa, että oli pakko ottaa joka ilta särkylääkettä jotta sai unenpäästä kiinni. En tahtonut palautua lenkeiltä millään. Lyhyen lenkin oli sellainen fiilis kun olisi maratonin juossut. Ylämäkiä ei pystynyt juoksemaan yhtään kun happi loppui heti. Keskittyminen oli kuin iilimadolla, yksinkertaiset asiat vaati hirveästi tsemppaamista, mitään ei muistanut vaikka oli muistilappuja/muistutuksia. Uupumus oli kyllä kaikkein kamalinta kun tuntui, että vaikka nukkui yöt hyvin ja vähintään 8 h yössä niin aamulla heräsin tolkuttoman väsyneenä. Tässä ainakin ne oireet mitä nyt äkkiseltään muistaa. Viikon rautakuurilla sain jo nivelkivut häviämään ja väsymys ei ole enää niin paha. Kai se tästä pikku hiljaa nousee ja olo kohenee. :)

      Poista
    2. Kiitos, kun vastailit :) Kävin eilen mittauttamassa hemoglobiinin, kun on ollut hieman ankea olo tässä jo jonkin aikaa. Olin aivan varma, että hb on ihan surkea, mutta se olikin ihan huippulukemissa, parempi kuin koskaan :D Hyvä tietää, että nuo rauta-arvot voivat olla pielessä, vaikka hb olisikin hyvä. Osaatko sanoa tarvitseeko tuon rauta-arvon mittaamiseen lähetteen vai pääseekö sen mittauttamaan yksityisellä puolella ilman lähetettä? Tuntuu vähän nihkeesti lääkärit lähettävän tuohon mittaukseen, niin mietin että käyn omalla kustannuksella, jos se on mahdollista. Sain vaan kommentin, että "jos viikko sitten juoksit maratonin, niin ei sussa mitään vikaa oo" :D

      Poista
    3. Cityterveys tekee ainakin ilman lähetettä. Nihkeästi nuo lääkärit laittaa lähetteitä ja muutenkin tuntuu, etteivät kovin tosissaan ota oireita. Pitää siis olla itse tietoinen asiasta ja hoitomuodoista, jos haluaa hoitoa. Ja koska tosiaan pystyy juoksemaan noinkin hulluja matkoja niin missään muussa ei heidän mielestään ole vikaa kuin päässä. Nimimerkillä psykologille olisi pitänyt mennä...

      Poista

Like us on Facebook

Subscribe