9 kysymystä juoksemisesta

06 kesäkuuta

Miten tulin aloittaneeksi juoksemisen ja miten ajatusmaailman liikunnasta on muuttunut harrastuksen edetessä? Minä en ole aina ollut innostunut juoksemisesta ja yllätin itseninikin kun ensimmäisen kerran lähdin juoksemaan. Piti vain hieman kokeilla miltä se juoksu tuntuu. 2 kilometriä meni suhteellisen helposti hölkäten ja pysähtymättä. Olin tästä suorituksesta hyvin ylpeä ja siitä se sitten lähti. Lenkkejä tuli tehtyä useammin ja lenkkien pituudet kasvoivat kuin hiipien. Puolimaratonin juoksin samana vuonna kuin aloitin juoksemisen. En kehuttavalla ajalla päässyt maaliin mutta pääsin kuitenkin enkä ollut edes pikku kylän kisojen viimeinen maaliintulija puolikkaalla. Nälkä kasvoi syödessä ja oli maratonin aika, jonka juoksin seuraavan vuoden syksynä. Innostus kasvoi lisää ja motivaatiota juoksuun riitti sillä suuremmilta loukkaantumisilta ja sairasteluilta olin välttynyt.  Juoksun syyt ovat periaatteessa pysyneet samana koko ajan sillä haluan edelleen nauttia juoksusta ja pitää se hyvänmielen harrastuksena. En juokse veren maku suussa vaan teen treenejä, jotka kuitenkin tuntuvat hyvältä. Kehityksen kannalta on toki mentävä ulos mukavuusalueelta silloin tällöin mutta treenien ei tarvitse silloinkaan tuntua siltä, että kuolema kuittaa. Juoksu harrastuksesta on tullut näinä muutamina vuosina entistä tavoitteellisempaa ja haaveet juosta yhä pidempiä matkoja siintää mielessä.

Saanko liikunnasta vielä euforiaa vai onko siitä tullut enemmänkin suorittamista? Mitä enemmän olen juossut sen helpommin olen kokenut lenkkien tuovan kunnon endorfiiniryöpyn. Jopa lyhyillä lenkeillä saa jo hyvän fiiliksen varsinkin jos lähtee poluille. Lenkeille lähteminen on nykyään enemmän suorittamista sillä tahdon katsoa juoksukellosta kaikki mahdolliset sykkyrät päästyäni kotiin lenkiltä, joten enää ei lenkille lähdetä vain heittämällä lenkkareita äkkiä jalkaan vaan pitää muistaa laittaa kaikki pelit ja vehkeet päälle. Liikkuminen tuo minulle edelleen ilon aihetta suuresti ja kaikki juoksukiellot aiheuttavat kiukkua sillä olisi niin kiva lähteä lenkille mutta kun ei saa.

Koenko huonoa omatuntoa ellen liiku?
Kyllä ja ei. On viikkoja kun ei tee mieli yhtään lähteä lenkille ja voin hetken pohtia asiaa mutta olen todennut, että jos joudun asiaa pohtimaan niin ei kannata lähteä. Juostessa purettua kiukkua ja huonoa fiilistä mutta voin vannoa, että jos juoksu ei sinä päivänä kulje niin tulen lenkiltä entistä huonommalla tuulella.  Näinä päivinä en välttämättä pode huonoa omatuntoa mutta se kostautuu sitten seuraavan päivänä, jolloin ehkä ärsyttää oma heikkous jäädä kotiin kun ei huvittanut.

Pohdinko koskaan, että jos olisin paremmassa kunnossa niin jaksaisin juosta kovemmin? Kyllä ja useasti. En ehkä joka lenkillä mutta kyllä joka ikisen kisan jälkeen mietin olisiko tulos ollut parempi jos painoa olisi 10 kiloa vähemmän. Katson monesti kisoissa muita juoksijoita, joita kateellisena katson kun kirmailemat poluilla kuin gasellit. Varmasti joskus saan aikaiseksi tehdä kropalleni muutosta painon suhteen mutta tämän hetkisen kuormituksen kanssa ei siihen ole kiinnostusta.

Miksi tykkään juuri juoksusta?
Juoksu on puoleensa vetävä laji joka koukuttaa nopeasti. Juoksemalla saa nopeasti hyvän kunnon ja tuloksia on periaatteessa helppo parantaa. Juosta voi missä vain eikä sen harrastaminen maksa kovinkaan paljon ellei sitten käy juoksukoulussa,- kisoissa tai shoppaile juoksuvaatteita ja - varusteita paljon.

Urheilija ei tervettä päivää näe. Pitääkö paikkaansa? Tuo sananlasku pitää niin paikkaansa. Naureskelin äidilleni puhelimessa, että mitäköhän hyötyä on ollut aloittaa juokseminen kun tämän jälkeen olen potenut ties mitä vaivoja ja juoksutaukoja on enemmän kuin treeniputkia vuodessa.

Miksi polut eikä maantie? Polut ovat vieneet sydämeni. On ihana hyppiä juurakoiden yli, ihastella maisemia ja napsia kesällä muutaman mustikan suuhun kesken lenkin. Minusta on ihanaa kun maasto on vaihtelevaa eikä jalat joudu niin kovan paineen alle kuin maantiellä juostessa.

Juoksenko mieluiten yksin vai porukassa? Sekä, että sopii minulle. Lenkeilläni mukana kulkee dalmatialaisemme Claudia, josta on kivasti seuraa koska se on hengessä mukana mutta ei puhu.  Kun kaipaa omaa rauhaa niin suuntaan poluille yksin tai koiran kanssa. Joskus taas on todella mukavaa lähteä miehen kanssa viettämään yhteistä laatuaikaa juosten ja mikä parasta saa puhua ilman keskeytyksiä. Tykkään myös juosta porukassa ja vaihdella kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa tai tutustua uusiin ihmisiin jotka ovat yhtälailla hullaantuneita juoksusta. Polkujuoksun miellän jotenkin kovin yhteisölliseksi lajiksi ja yhteislenkkejä löytyy Turun seudultakin joka viikolle jos seuraa kaipaa.

Mistä saan motivaatiota juoksuun? Olen lukenut juoksuun liittyviä opuksia, katsonut Youtubesta juoksuvideoita, seurannut juoksuaiheisia blogeja ja ahminut Instagramista inspiraatiota muiden juoksukuvista.  Innostukseni juoksulenkkeihin kumpuaa useimmiten muiden tekemisestä. Toisen onnistunut juoksulenkki innostaa lähtemään lenkille ja hakemaan sieltä samat endorfiinit. Tykkään myös seurata juoksukisoja netistä ja jännitellä suomalaisten menestystä.

Sellainen postaus tällä kertaa. :)

Kuvat Mari

Shortsit Soc
Toppi H&M
Takki Salomon
Lenkkarit New Balance



You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook

Subscribe