Bodom trail- polkujuoksun parhautta

sunnuntaina, toukokuuta 07, 2017


Lähdimme eilen aamulla ennen seitsemää jo ajelemaan kohti Espoota, jossa Bodom trail juostaisiin. Olin koko matkan rauhallinen eikä liiemmin väsyttänytkään. Jännitystä toki oli ilmassa mutta ei sellaista, että olisi mitään fyysisiä oireita. Oltiin kerrankin hyvissä ajoin pelipaikalla ja vitsit mikä ilma oli tulossa. Numerolappujen haun jälkeen istuttiin kahvilan terassilla paistattelemassa auringossa koska lähtöön oli vielä 1,5 tuntia aikaa. Kun kaikki varusteet oli vielä katsottu läpi niin oli aika viedä ylimääräiset tavarat varustesäilytykseen koska auto oli 3 kilometrin päässä, jonne ei viitsinyt lähteä enää.


Olimme mieheni kanssa juoksuryhmässä 4 ja nyt oli meidän aika lähteä juoksemaan. Musiikit korville ja menoksi.Oltiin sovittu, että juostaan omaa vauhtia ja mies lähtikin heti omia menojaan. Lähdin reippaammin ihmisten perässä menemään kuin mitä olin suunnitellut mutta kerran juoksu kulki niin en välittänyt vauhdista. Lyhyen hiekkatiepätkän jälkeen alkoi vihdoinkin polut. Alkuun oli jonkun verran jonoa mutta puikkelehdin ihmisten ohitse niin sai väljemmin tilaa. Tykkäsin peesata aina jotakuta koska silloin ei tarvinnut itse määritellä vauhtia vaan tyydyin peesattavan vauhtiin. Kävelin ylämäissä jopa muiden ohi ja alamäissä olin kovassa vauhdissa. Askellus lensi suorastaan alamäissä  mikä oli minulle harvinaista herkkua. Olen arkaillut alamäkiä mutta nyt annoin mennä. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja alkoi kaduttaa, etten juossut t-paidassa vaan pitkähihaisessa ohuessa teknisessä paidassa. Käärin hihat niin ylös kun sain, mutta metsässä oli kuuma. Siellä ei tuullut yhtään mtta nautin lämmöstä vaikka se on aina juoksussa ollut pahin vihollisena. Tällä kertaa sekään ei haitannut. Ensimmäinen 12 kilometrin lenkki alkoi olla lopuillaan. Tässä kohtaa saisi jättää kesken ja juosta maaliin, jolloin sai 12 kilometrin ajan tuloksiin tai sitten sai lähteä toiselle 9 km:n lenkille, jolloin tulisi puolikas täyteen. Minulla ei käynyt edes mielessä ettenkö jatkaisi. Juoksu sujui niin hyvin, että kerrankin jatkoin mielettömän hyvillä fiiliksillä. Kun juoksin maalialueen läpi kuulin nimeni ja katsoin, että mieheni oli jättänyt leikin kesken ja juossut vain 12 km. Hän huikkasi sinä sitten tsempit matkaan. Hetken mietin,että oliko jotain sattunut mutta ajattelin, että kuulen sen sitten hetken päästä kun pääsen maaliin toiselta kierrokselta. Olin sinnitellyt pissahädän kanssa koko 12 km:n matkan ja kun kerran kisa-alueella käytiin niin kävin huoltopisteellä bajamajassa jonka jälkeen jatkoin vasta seuraavalle kierrokselle.
Jokunen metri hiekkatietä jonka jälkeen alkoi mutalammikot, ylämät, alamäet ja suot. Itselle suotuisia juoksukohtia oli tällä toisella osuudella paljon vähemmän mutta nekin kohdat mitkä pystyin juoksemaan niin juoksin. Ylämäet olivat isompia (tai siltä ne ainakin siinä kohta tuntui) niitä sai tosissaan kivetä ylös. Kävelin edelleen mäet niin ripeästi kuin kykenin vaikka huohotin varmasti mäen päällä pahemmin kuin höyryveturi. Pakko oli vain puskea mäet ylös niin tulisi alamäki ja jalat rullaisi paremmin. Kengät kastuivat tällä reitillä jatkuvasti mutta pakko todeta, että suovesi viilensi ihanasti jalkoja sillä lämpötila tuntui vain nousevan päivän mittaan. Peesasin taas porukkaa joka juoksi edelläni koska heidän vauhtinsa sopi minulle hyvin.

Kun maaliin oli enää neljä kilometriä matkaa aloin tuntemaan kramppeja pohkeissa. Jokainen hyppy vihlaisi pohkeissa. Minulla oli merisuolaa mukana mutta en saanut sitä siinä juostessa otettua repun sivutaskusta. Kahden kilometrin jälkeen oli vain pakko penkoa pussi ja ottaa suolaa joka helpotti oloa hyvin pian. Loppu matkasta ei vihlaisuja enää tullut ja sain juostua maaliin ajassa 3 h 3 min.

Olin saanut testikäyttöön Suunnon Spartan sport urheilukellon mutta loppu peleissä en katsonut kellosta koko matkan aikana mitään muuta kuin aikaa sillä otin geelin (Maxim) puolen tunnin välein. Pidin tästä kiinni koko 21 kilometrin ajan ja se tuntui toimivalta. Kun geelin otosta oli kulunut 25 minuuttia huomasin, että vauhti alkoi hieman hiipua mutta nousi taas nopeasti geelin oton jälkeen. Jaloissa tuntui kunnon virtapiikki aina geelin oton jälkeen. Muuten hörppisin vettä ja urheilujuomaa. Mukana minulla oli kaksi pehmeää 0,75 litran pulloa. Maaliin tulleissa pulloissa oli lähinnä vähän jämää pohjalla. Kerrankin voi sanoa,että nesteytys toimi täydellisesti. Vatsassa ei hölskynyt eikä kertaakaan tuntunut siltä, etteikö nesteet imeytyisi. Geelit meni hyvin alas puolen tunnin välein ja urheilujuomakin  (Fast fuel) upposi hyvin vaikka useimmiten se alkaa tökkimään ensimmäisenä.

Testissä ollut Salomonin s-lab adv skin 12 juoksureppu tuntui äärimmäisen toimivalta. Olisi pitänyt itse vain laittaa paremmin mieleen, että kummalle puolelle laittoi suolapussin.:D Reppu ei hiertänyt eikä heilunut. Olin laittanut remmit aika kireällä juuri siitä syystä, että reppu pysyisi mahdollisimman hyvin paikoillaan. Muutaman kerran huomasin yläremmin olevan auki kun olin juossut jonkun kuusiryteikön läpi mutta se oli ymmärrettävää siinä kohtaa. Reppuun mahtui kaikki tarpeellinen ja olisi mahtunut lisääkin esimerkiksi ohut takki olisi vielä mennyt hyvin mutta sille ei ollut käyttöä tuossa helteessä.  Äärimmäisen hyvä reppu verrattuna niihin kaikkiin reppuihin, joita meille on kotiin jo kertynyt.
Kaiken kaikkiaan olen super tyytyväinen suoritukseen. Kunto ei ollut hyvä liian vähäisten treenikertojen myötä mutta hitto mä tein sen. Juoksin slti hymyssä suin loppuun asti. Pohjekramppeja lukuunottamatta mihinkään ei sattunut 21 kilometrin aikana. Jalassa olleet Salomonin s-lab ultra senset toimi taas moitteettomasti ja muutaman hiertymän huomasin tulleen vasta otettuani kengät pois.

Tapahtuma oli todella mukava ja kuten aina polkujuoksukisoissa on vain se omanlaisensa hyvä ja rento tunnelma. En tiedä mistä se johtuu mutta siellä ei kukaan hötkyile mihinkään vaan kaikki odottaa ainakin rauhallisen näköisinä vaikka jännittäisikin. Vaikka porukkaa oli paljon paikalla niin juoksijoita, toimitsijoita kuin huoltojoukkojakin niin kaikki toimi hyvin. Vessajonoja toki oli mutta kun kerran aikaa oli odotella niin ei ne vessajonot ainakaan minua haitannut. Paikalla oli myös eri merkkien esittelyä ja myyntipisteitä. Meillä ei tällä hetkellä ollut tarvetta mihinkään uuteen, joten lähdimme tyhjin käsin vaikka kaikkea mielenkiintoista varmasti olisi ollut tarjolla. Kahvilan hedelmäsmoothielle annan täydet kymmenen pistettä. Se oli ihanan makuista juoksun jälkeen kun teki mieli jotain kylmää ja limsatkin oli päässeet hetkellisest loppumaan. Ilmeisesti lämmin keli yllätti myös kahvilan pitäjän.  Kaiken kaikkiaan kiva tapahtuma, jonne tulee varmasti lähdettyä joskus uudestaankin.

You Might Also Like

3 kommenttia

  1. Kiva rapsa ja hieno juoksu, onnittelut!! Kysyn täss välissä, että mikä sulla oli se ratkaiseva apu talven jalkaongelmiin, vai selvisitkö lopulta pelkällä levolla? T: takareisi edelleen krampissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitään ihmeratkaisua ei hoidoksi löytynyt mutta lopulta vaivat hävisivät levolla ja Arcoxia-kuurilla. Oikeassa nilkassa on edelleen kiertovajausta mutta se ei ole lenkkeillessä häirinnyt. Nyt Aurajoen yöjuoksun jälkeen vedin taas Arcoxia-kuurin jonka jälkeen nilkka on tuntunut tosi hyvältä eikä Bodomilla oireillut yhtään. Ilman mitään kuvantamisia on aika vaikea sanoa onko nilkassa oikeasti jotain vikaa johon löytyisi täsmähoito mutta nyt miellään näillä kun työterveys ei ole halukas kuvaamaan ja yksityiseen ei oma taloudellinen tilanne anna myöden mennä.

      Ootko käynyt hierojalla?

      Poista

Like us on Facebook

Subscribe